Ariel suistuu junalla

PITKÄLISTALLA KANSALLISEN KIRJAPALKINNON SAALISTA

Tutkien OCD:n ja väkivaltaisten tunkeilevien ajatusten karua todellisuutta upealla, lyyrisellä kirjoituksella, tämä säeromaani luo kummittelevan mutta toiveikkaan muotokuvan tytöstä, joka on reunalla.

“Upea ystävällinen, ihmeen lempeä ja hellittämättömän myötätuntoinen kuvaus OCD:stä...pursuaa valoa.” —Ashley Woodfolk, kriitikoiden ylistämä kirjailija teoksesta NOTHING BURNS AS BRIGHT AS YOU

Ariel pelkää omaa mieltään. Hänestä tuntuu jo valmiiksi, että hän on liian iso, liian queer, liian karkea täyttääkseen vanhempiensa tarkat odotukset tai mahtuakseen siihen, mitä maailma odottaa “hyvältä tytöltä”. Ja kun väkivaltaiset fantasiat, joita hän ei voi hallita, valtaavat kaikki elämän osa-alueet, hän on vakuuttunut, että hänessä on jotain paljon syvempää vialla. Siitä lähtien kun hänen vanhempi siskonsa pakeni yliopistoon, Ariel ei ole varma, riittävätkö hänen huolelliset rituaalinsa ja harjoiteltu etäisyys pitämään häntä ympäröivät ihmiset enää turvassa. 

Sitten kesätyö sirkuksessa tuo uusia ystäviä Arielin särkyneeseen maailmaan, ja hän alkaa kyseenalaistaa halunsa pitää kaikki ulkopuolella—päästään ja sydämestään. Mutta jos he tietäisivät, mitä hän todella ajattelee, he juoksisivat toiseen suuntaan—eikö niin? Sen sijaan avun ja tuen avulla Ariel löytää tulevaisuuden, jossa hän voi olla kotonaan mielessään ja kehossaan, ja oppii ensimmäistä kertaa, että on olemassa nimi sille, minkä kanssa hän kamppailee—pakko-oireinen häiriö—ja että hän ei ole rikki eikä yksin.