Kaksipaikkainen sydän

Peläten, että hänen sisarensa (ja ehkä jopa hän itse) voisi menettää yhteyden vietnamilaiseen identiteettiinsä, 12-vuotias Bom kirjoittaa runollisen muistelman auttaakseen heitä molempia muistamaan – rakkauskirjeen säkeissä sisaruudelle ja paikoille, jotka jätämme taaksemme.

Peläten, että hänen sisarensa (ja ehkä jopa hän itse) voisi menettää yhteyden vietnamilaiseen identiteettiinsä, 12-vuotias Bom kirjoittaa runollisen muistelman auttaakseen heitä molempia muistamaan – rakkauskirjeen säkeissä sisaruudelle ja paikoille, jotka jätämme taaksemme.

Bom ei voi uskoa, ettei hänen sisarensa pidä itseään vietnamilaisena, vaan ainoastaan amerikkalaisena. Sisko sanoo, ettei muista Vietnamia tai heidän elämäänsä siellä, perhettään siellä, kotiaan ja ystäviään. Kuinka sisko voisi unohtaa kauhean matkan Saigonin läpi ja lentokoneet ja... kaiken?

Entä Bom? Hän muistaa nyt, mutta kuinka kauan hän säilyttää muistonsa? Hän on aina löytänyt lohtua isänsä kirjoituskoneen äänestä Naps-naks, naps-naks. Niinpä hän saa idean. Hän kirjoittaa ylös kaiken, minkä muistaa: ajan, jolloin hänen isänsä oli vakooja, jolloin hänen äitiään kutsuttiin "radioksi", jolloin he olivat niin nälkäisiä, ettei Bom pystynyt kunnolla kävelemään, jolloin koko perhe sanoi hyvästit.

Bom kertoo jopa siskolleen ja itselleen, millaista oli muuttaa Tennesseehen. ESL-tunnit, kiusaajat, oudot uudet ruoat, jäinen sää, ystävyyssuhteet ja ihastukset – ja kuinka hänen perheensä työskenteli pitääkseen perintönsä elossa.

Hän kirjoittaa yhden runon kerrallaan, kunnes he eivät enää koskaan unohda.