Kävely sanoissa

Kun Hudson Talbott oli pieni poika, hän rakasti piirtämistä, ja se sujui häneltä luonnostaan. Mutta lukeminen? Ei käynyt! Yksittäiset sanat eivät olleet ongelma, mutta pitkät lauseet olivat tuskaa. Kun hänen ystävänsä siirtyivät paksumpiin kirjoihin, hän piti hitaan lukemisensa salassa. Mutta se kävi joka vuosi vaikeammaksi. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi, eksyneeksi ja pelokkaaksi maailmassa, joka oli täynnä sanoja. Onneksi hänen rakkautensa tarinoihin ei antanut hänen luovuttaa. Hän alkoi antaa itselleen luvan lukea omassa tahdissaan käyttäen tuntemiaan sanoja askelmina, jotka vetivät hänet tarinaan. Ja hän huomasi, ettei ollutkaan niin yksin – itse asiassa monet loistavat ihmiset olivat myös hitaita lukijoita. Sen hyväksyminen, että jokainen tekee asiat omalla ainutlaatuisella tavallaan ja että se oli ok, vapautti hänet ja auttoi Hudsonia lopulta kukoistamaan ja tulemaan siitä upeasta tarinankertojasta, joka hän on tänään.