Kaikki rikkinäiset palasemme

Lennon Davis ei usko moneen asiaan, mutta hän uskoo luvun viisi turvallisuuteen. Jos hän napsauttaa makuuhuoneen valokatkaisijaa viisi kertaa, ehkä hänen uusi LA-koulunsa ei olekaan kamala. Mutta se ei tunnu oikealta, joten hän napsauttaa katkaisijaa uudelleen. Ja uudelleen. Kymmenen napsautusta lisää ja ehkä hänen uusi uusperheensä hyväksyy hänet. Kaksikymmentäviisi napsautusta lisää ja ehkä hän ei enää aiheuta rakkaidensa kuolemaa. Viisikymmentä lisää ja sitten hän voi vihdoin mennä nukkumaan.

Kyler Benton näkee tämän valojen kuvion turvallisesti puumajastaan naapuripihalla. Vain siellä, piilossa ikätovereidensa ei-toivotuilta katseilta, Kyler voi täyttää vihkonsa sanoituksilla, jotka paljastavat todelliset arvet pojan takana, joka piiloutuu ylisuuriin huppareihin ja pisteliääseen huumoriin. Mutta Kyler huomaa, että kuvaukset vaaleista hiuksista, surullisista silmistä ja naputtavista sormista alkavat täyttää hänen vihkojensa sivuja.

Lennon, yksinäinen naapurintyttö, josta hänen isänsä on varoittanut, tunkeutuu hänen mieleensä. Vaikka hänellä on tarpeeksi käsiteltävää ilman Lennonin huhuttua traagista menneisyyttä elämässään, Kyler ei voi olla haluamatta tietää totuutta uudesta muusastaan.